Naakka on pieni varislintu, joka tunnetaan älykkyydestään ja sosiaalisuudestaan. Lintu on pariuskollinen, ja naakkoja näkeekin usein pesimäajan ulkopuolellakin istumassa pareittain. Konrad Lorenz sai vuonna 1973 lääketieteen Nobel-palkinnon käyttäytymisen ja sosiaalisuuden tutkimuksesta: teoriansa hän oli kehittänyt tarkkailemalla naakkoja. Yhä nykyään meillä on osittain naakkoja kiittäminen siitä, miten selitämme ja ymmärrämme ihmisyhteisöjen käyttäytymistä.

Naakka viihtyy kirkon kupeessa

Naakka on luultavasti ollut Turussa yhtä kauan kuin alueella on ollut kaupunkimuotoista asutusta. Luonnossa naakat pesivät puunkoloissa, minkä vuoksi niillä on taipumus pesiä ihmisen rakennelmiin syntyvissä onkaloissa. Naakkojen mielenkiinto kirkkoja kohtaan havaittiin jo varhain, mistä juontaa juurensa lajin vanha nimi kirkkohakkinen. Turun tuomiokirkko sai pitää naakkansa vuosisatojen ajan, mutta Naantalin luostarikirkosta naakat yritettiin häätää tuhoisin seurauksin jo vuonna 1628, jolloin ”Juhana Henrikinpoika, Loppisten herra Paimiossa, naakkoja ampuessaan pyhän kirkon katolta, sytyttikin palavalla latingilla katon tuleen”. Kirkko tuhoutui palossa pahoin ja liekit levisivät myös Naantalin kaupunkiin.

Naakka löytää paikkansa muuttuvassa kaupungissa

Tänä päivänä naakat ovat erottamaton osa Turun kaupunkikuvaa: niitä näkee kaikkialla ja niiden ääntely kuuluu liikenteen huminan tavoin erottamattomasti kaupungin äänimaisemaan. Naakan olemuksessa on jotain arvokasta ja historialliseen kaupunkiin sopivaa: se kävelee ryhdikkäästi ja rauhallisesti samalta vastaan tulijoita silmäillen. Siinä missä naakka on kulkenut samassa mustaharmaassa asussaan Turun katuja vuosisatojen ajan, on ihmisen muoti ja vaatetus muuttunut moneen kertaan. Naakka on aina löytänyt kolonsa moneen kertaan puretun ja rakennetun Turun alati muuttuvasta kaupunkikuvasta.

Teksti on Turun kaupunginmuseon julkaisusta 101 esinettä (2016).